SIVU MUUTTAA!

Kuten jotku ootte varmaan huomanneet, tää vanha  blogi siiryy nyt osotteeseen

teranymphicus.com

muutan kokonaan bloggerista suoraan wordpressiin koska... parempi alusta ja helpompi muokata kaikkea mitä tahtookaan.  Säästän tän blogin tännne myös vähän arkistona ja varastona, mutta kaikki tulevaisuudessa tullaan lisäämään tonne

HIENOJA JUTTUJA

Pitkästä aikaa tAAS! kiva alottaa jokainen postaus sillä että "ompas siitä pitkäaika ku viimeks kirjotin". Pahottelut että on jäänyt kirjotus, mutta oikeesti inspiraatio ja motivaatio on kaikki ollu ihan nollissa. Mutta VIIMEIN nyt ehkä! ehkä jaksan taas herätä täälläkin.

Eli ihan ensimmäisenä kerron että uusi pulu kotiutui hyvin, se on Anghelin kanssa jo hyvää pataa. Se on siis hyvä, Anghelki on piristyny reilusti siitä mitä se  oli. 

C poikueen Cunning Professor eli Proffa muutti takasin tänne parveen <3 Siitä on kasvanut niin upea hieno lintu! Se pääsi parveen asumaan ja hyvin näytti kotiutuvan. Se ensin alkuun yritti kosia vähän kaikkia ja laskeutu muiden selkään, törkeä lintu. Sen jälkeen se hetken yritti Arminia kosia, mutta Arminia kun ei kiinnosta muutakun äiti... Sen jälkeen se ihastui Kaijiin ja vieläkin näyttäisi olevan kiintynyt siihen... voih.. Kumpikin koiraita :D


Sitten jotain tosihienoa taas! Mulle on tulossa Idan R poikueesta uusi lintu! SFDS(/valkokasvo) värinen. Eli Single factorin dominoiva hopea. Sukupuoli todennäköisesti koiras, mutta jos se on naaras niin sovittiin että Idan seuraavasta poikueesta otetaan sille sitte pastellikasvo mies puolisoksi :D  Aivan ihanaa! ja kaikenlisäksi saan hakea linnun messuilta 12.11! Pääsen pitkästä aikaa tapaamaan ihania lintuihmisiä! aaaa On niin hyvä olo! 

Päivitin mun sivuja vähän, piti pistää "lintuni" osio kuosiin kun oli ihan räjähtäny... mutta voisin taas yrittää fixailla muitakin  juttuja ihan kunnolla...

Kaikinpuolin asiat näyttää taas valosemmilta ja ehkä motivaatiokin jaksaa taas pysyä.  On oikeestaan ollu ikävä tätä tunnetta kun on intoa ja virtaa näin paljon! <3

Pitkästä aikaa

ehh jäänyt taas kirjottelu vähemmälle. Eikä sille oikeen oo mitään tekosyytäkään, ei vaan oo ollu sanottavaa eikä inspiraatiota kirjotella mitään.

Mitähän täällä sitten on tapahtunu? Ei mitään erikoista. Anghelin kaveri Nageki löytyi yks päivä kuolleena tuntemattomasta syystä, vaivalla sille etsin kaveria, mutta timanttikyyhkyjä ei löydä yhtään mistään. Raukkaparka oli selkeesti ihan masentunut kun se jäi yksin.  Eläinkaupan kautta sitten saatiin tuotua mulle lintukaveri.

Olin itse menossa tapahtumaan bussilla ja saan puhelun että lintu on noudettavissa ja pitää hakea sieltä. Kesken matkan piti jäädä bussista ja kääntyä takasin. Just ku manasin et niin käy kuitenkin.

Sain pienen turvallisesti kotiin ja Anghel löysi kaverin heti ja nyt ne nukkuukin vierekkäin.  Hirveesti siitä tirpasta ei tiedä, muutakun 2016 vuoden poikanen, sukupuoltakaan ei vielä tiedä.  Menin sitten möläyttämään ääneen että "uus lintu tarvii nimen" ja se nimettiin mulle heti. Sen nimeksi tuli Undertaker ja lyhyesti sanottuna Hautis. Kiitos Erneli...

Ei muuta ihmeellistä taida olla tapahtunut. Linnut sai pudotettua niiden pimennysverhotki katosta joten naulasin verhon seinään kiinni. Ne on saanu siitäkin jo kulman auki :D mitä ihmettä...

Hautis

Muutto

On päivättäminen jäänyt taas koska ei ole ollu sanottavaa. Oikeen mitään spektaakkelia tapahtunut. Jokatapauksessa nyt pieni tilannekatsaus.

Olen muuttamassa 29 päivä tätäkuuta. Pysyn kyllä Tampereella ja ihan lähellä tätä nykyistä asuntoa. Lintujen siirto taas mielessä kuinka siitäkin selvitään. Lintuhuone pitää rakentaa myös uuteen asuntoon. Noh ehkä yritän tehdä siitä jotenkin... toimivemman. Mahollisesti helposti siivottavamman.  Laittelen kuvia sitten joskus.

Surullisempi asia mitä tapahtui oli, löysin Nagekin yhtenä päivänä kuolleena lintuhuoneesta. Syytä en löytänyt. En siinä shokissa tajunnut sitä mihinkään Eviraakaan lähettää, kaikki tuli niin puskista. Anghelille olen yrittänyt kaveria metsästää jostain, mutta nää timanttikyyhkyt on kyllä niin kiven alla. Toivotaan nyt parasta että jostain liikenisi kaveria...

Random lisä, hankin tatuoinnin. Siluetin lempilinnusta tohon ranteen lähelle. Hyvää kuvaa ei nyt siitä toistaseks oo. Ottakaa muutama tällanen

Erwin

Jiyuu  istuu siiven päällä..

Jiyuu the siipirikko, lintuhuoneen siivousprojekti jne

Koska en edelleenkään tahdo peitellä mitään, ja en tahdo epämääräisten juttujen leviävän jos kukaan ei tiedä mitä on oikeasti tapahtunut...

Jiyuu, ruusukakadu naaras, joka tuli mulle jokusen aikaa sitten, oli vielä täydessä sulassa kun se tuli. Mulle sanottiin ja huomasinkin, että se tykkää istua sen siiven päällä ??? Ei ole kuvaa tähänhätään miten se sen tekee, mutta useesti päivässä istuu siiven päällä, mikä ei tee hyvää sulille ja ne nyt sitten ajan myötä menny kaikki katkeamaan lähes tyvestä. Kaikki lentosulat, minkä päällä se istuu. Sen toinen siipi on nyt siis vähän surkeannäköinen kun kaikki lentosulat puuttuu. Eikä lentäminenkään enään onnistu. Pari kertaa se on yrittänyt, mutta päätynyt aina lattialle. Se on niin ikävää katottavaa. Oon alkanu pohtimaan, jos ottaisin sen kiinni ja nyppisin ne katkenneet sulat pois siivestä, niin uudet pääsee kasvamaan eikä tarvitsisi odottaa mitään sulkasatoa mikä tulee millon tulee. Kauanko Jiyuu aikoo olla lentokyvytön?  Toivon ettei pitkään, sitä on niin surullista kattoa kun se ei vaan voi lentää ja putoaa maahan. Nykyään se on jättänyt sen suosiolla pois ja kiipeilee ja juoksee mielummin lattiankautta paikkoihin..

Yritän saada jokupäivä kuvaa siipirikko parasta... En vaan oikein tiedä mitä voisin tehdä ja se on vähän turhauttavaa. Harmittaa niinpaljon linnun puolesta.

Jotain vähän parempaa uutista sit taas. Siirsin Hiron ja Teran pesityshäkkiin ja kattoo saako ne niiden munista enään mitään aikaseks. Ei vaan suostunut lopettaa tota nurkkaan munimista, en aio odottaa liian pitkää sen kanssa, annan nyt yrittää, mutta saa nähä tuleeko munista mitään.

Nimesin myös viimein sen pulunpoikasen. Koko homma on viivästynyt oikeastaan sen takia, etten keksinyt sopivaa nimeä. Oli vaihtoehtoja, mutta halusin kauniille linnulle kauniin nimen ja sille osuvan.  Sen nimeksi tuli Ciel.  Sukupuoleksi veikkaan koirasta, ainakin mitä olen kuullut, mutta varmaksi en osaa vielä sanoa.

Mulla oli myös pieni projekti Erwinin valjaiden kanssa... Erwin oikeesti VIHAA sen pinkkejä valjaita, se vihaa sitä väriä niin paljon, raivostuu suorastaan kun se näkee sen värin.  Tummat narut on sille okei, mutta pinkki... ei missään nimessä. Kattois peiliin, se on itekki vaaleanpunainen.  Värjäsin sitten valjaat sinisellä elintarvikevärillä ja niistä tuli nyt liilat. Ensi kohtaaminen liilojen valjaiden kanssa ei ollut niin dramaattinen. Toivoa on, että saadaan ne joskus päälle asti!

Myös hienot siivousvälineet on kaikki nyt saapunut! Voisin viikonloppuna ehkä siivota koko lintuhuoneen ja järjestää kokonaan uudelleen. Ajattelin siirtää ruusut myös lintuhuoneeseen niin Erwin saa sitten väkisin totutella pienempiin lintuihin, sillä kun on ollut jotain vihaa niitä(kin) kohtaan.

Erwin tykkää pitää sormesta kiinni kun sitä rapsuttaa <3

Kyyhkyt lemmikkinä

Sain viestin ja pyynnön tehdä postauksen kyyhkyistä lemmikkinä. Lähinnä sisätiloissa lemmikkinä, ei meinaten noita lakassa asuvia puluparvia.

Timanttikyyhky

Itselläni on tällähetkellä neljä kyyhkyä. Kaksi timanttikyyhkyä ja kaksi riikinkukkokyyhkyä. Ne poikkeavat toisistaan suuresti lähinnä koon takia. Riikinkukkokyyhkyt ovat varsin isoja, pienen kanan kokoisia ja timanttikyyhkyt taas heiveröisiä noin undulaatin kokoisia. Riikinkukkokyyhkyt eivät sovi sisälle pieneen häkkiin asutettaviksi. Linnut vaativat paljon tilaa lentämiselle. Yksiselitteisesti mitä isompi lintu, sitä isompi tila.  Timanttikyyhkyt ovat helppoja majottaa häkkiinkin, ne ovat kompakin kokoisia ja todella taitavia lentäjiä ja lentävät jopa häkissä uskomattoman taitavasti. Suositeltavaa on kuitenkin, että lintuja päästetään lentämään suurempaankin tilaan. Mitään lintua ei voi jatkuvasti häkissä pitää.

Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niille on oltava kokoajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempi rakeista ruokaa kuin riikinkukkokyyhkyt. Esimerkiksi peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopiaa ruokaa.  Kyyhkyt ovat suoranokkia, joten ne eivät voi koukkunokalla avata siementen kuoria niinkuin papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamista niiden mahassa. Se on oltava tarjolla kokoajan kyyhkylajista riippumatta.  Yleinen myytti on myös että papukaijat tarvitsisivat tätä, mutta niin ei ole. Papukaijoille ei kuulu antaa ruoansulatushiekkaa missään nimessä, se kerääntyy niiden elimistöön ja voi aiheuttaa tukoksia ja kuoleman. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreet ja ruoan varioiminen, lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko, kyyhkyt eivät voi jyrsiä pienempiä paloja, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Niille voi myös tarjota hyönteisiä ravinnoksi. Kyyhkyillä tulee myös olla jotain kalkkipitoista aina tarjolla. Itse käytän kalkkipitoista ruoansulatushiekkaa minkä sekaan on sekotettu hienonnettua seepiaa.

Omasta kokemuksesta olen huomannut, että kyyhkyt pitävät kylpemisestä paljon. Niille voi antaa laakean astian johon pistää vettä, mutta ei niin paljoa että linnulla olisi mahdollisuus hukkua! Lintuja voi pestä myös vesisumuttimella mikäli ne siitä pitävät, väkisin ei saa yrittää pestä lintua mikäli se ei halua( ellei siis ole mikään ihan pakko).

Riikinkukkokyyhky

Puhtaudesta kun puhutaan, sanoisin ainakin omasta kokemuksesta, että pari kyyhkyä ei sotke sen enempää kuin parvi neitokakadujakaan. Olen kuullut että puluja pidetään hyvin sotkuisina, mutta en ihan voi olla sitämieltä mitä itse olen kokenut. Voisin sanoa, että ne kakkaavat ehkä vähän useammin kuin neitokakadut, mutta ei mitenkään ongelmallisen paljoa. Eikä sotke sen enempää seinille sitä kuin muutkaan linnut.

Kyyhkyt eivät yleensä kesyynny helposti, mikäli niillä on jo kyyhkyseuralainen, mikä on aina suositeltavaa. Kaikki kyyhkyt tarvitsevat lajiseuraa! Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Mutta tulee ottaa huomioon, riikinkukkokyyhky on kyyhky ROTU, ei laji. Kyyhkyillä on monia rotuja, ja rotuja voi pitää hyvin keskenään. Tai siis ei ole vikaa pitää sekaparvia, kunhan kaikilla on kuitenkin oman lajin edustajia kaverina.

Ääntä näistä ei kovin lujaa lähde. Pienet timanttikyyhkyt pitävät mielestäni melkeinpä lujempaa ääntä kuin riikinkukkokyyhkyt. Koiraat useimmiten pitää ääntä. Omistan kaksi koiras timanttikyyhkyä ja näistä lähtee ääntä jokapäivä, mutta ääni on jokatapauksessa miellyttävää pulun kurinaa, ei mitään huutoa tai rääkymistä. Sitä saattaa välillä kuulla öisinkin, mutta kuten sanoin, ääni ei ole luja ja se on varsin miellyttävä.Kyyhkyt sopivat hyvin esim kerrostalo asuntoon lemmikiksi kun niiden ääni ei kuulu naapuriin, eivätkä ne saa nokallaan jyrsittyä vuokra-asunnon seiniä... toisinkuin papukaijat.

Kyyhkyt ovat siis suhteellisen helppoja ja mukavia lemmikkejä jotka sopivat ehkä enemmän katseluiloksi vaikka saa niistäkin kesyjä, kunhan muistaa, että linnun pitää antaa olla lintu ja sillä on silti oltava lintuseuraa. Ne sopivat melkein minnevain kunhan on tarpeeksi tilaa ja  ääni on aivan ruusuista verrattuna papukaijoihin. Suosittelisin kyyhkyjä ehdottomasti useammalle linnuista kiinnostuneille. Kyyhkyillä on myös paljon kauniita värimuunnoksia joita kelpaa ihailla. Papukaijat eivät ole ainoita lemmikkilintuja!

Pesityshäkki projekti

Noh tuli etsittyä minkämoisia kaappeja ja hyllyjä mistä olisi voinut väkertää jotain, mutta ei löytynyt yhtään tarpeeksi syvä, syvin oli 40cm ja se on silti liian väähn, tahtoisin sen olevan lähempänä 80cm. Päädyin sitten ostamaan valmiin häkin vaikka sekin suhteellisen pieni on, mutta helpompi eikä vaadi itse rakentelua... Kauheeta miten noi isot häkit kaikki on joko niin isoja pinnaväliltä ettei kelpaa tai on joko niin ökykalliita ettei rajaa. Olisin eniten tahtonut rakentaa sen häkin itse.

 Hankin myös kaksi uutta lamppua, toinen on parrot floor UV valo ständillä! ja toinen on tavallinen UV valo ja sille kanta myös. Saa ainakin hienot uudet valot. Putkistakin kaksi pitäisi uusia piakkoin. Pitää muistaa. Sain tilattua neitokakaduille vuoden renkaat, pääsee tänävuonna siis vielä pesittämään kun saa häkin ja asiat paremmin. Toivotaan että tästä lähtee vuosi paranemaan ja tulee paremmaksi kun viimevuosi.

Leslie ja puluvauva ovat jaksaneet ihan hyvin. Leslie vaikutti vähän väsyneemmältä taas yhtenä päivänä, mutta on nyt taas vähän parempi. En uskalla uskoa kummankaan selviytymiseen sitten millään. Pelkään vaan että meen rikki entistä enemmän jos jotain käykin. Pidän poikasen koska en raaski jättää Leslietä ilman lajiseuraa. En ole nimeä pohtinut koska pelkään vieläkin sen menetystä ojten en vaan uskalla. Toivon että se on naaras niin eivät ainakaan pääse tekemään munia keskenään.

Erwinin kanssa parvekkeella luoksetuloa. Voiku sais tän valjaisiin menisin pihalle harjottelee tätä

Kasvatusprojektini...

Olen ollut taas erittäin murtunut tapahtuneesta. Menetin ensimäisen "oman" lintuni ja taas poikasen. Leslien kunto oli todella huono ja olin varma ettei se jaksa enempää. Joka meinaa että vanhin poikanen kuolee myös, ei se vielä yksin pärjää.  Eilen Leslie vaikutti virkeämmältä, vaikkakin apaattinen. Kumppanin menetys ei varmasti ollut senkään mielestä helppoa ja se on niin väsynyt itsekkin.. Yritän olla valmistautunut menettämään kaiken... mutta toivon että Leslie ja poikanen selviäisi.

Kaikki tämä tapahtunut on saanut  kyseenalaistamaan onko minusta kasvattajaksi. Jokainen menetys on aivan hirveä, ja väkisinkin syytän kaikesta itseäni. Aina on parannettavaa, ja olen sen taas huomannut. Olen pohtinut muuttoa ja lintuhuoneen uudelleenrakennusta, tahdon ehkä sittenkin aviaariot, niin ettei  linnut pääse enää ehkä niin lujaa lentelemään päin seiniä öisin. Kokonaisen huoneen omistan linnuille. Mutta öisin olisi kiva saada ne jonnekkin talteen, ja tahdon huoneesta helpommin siivottavan.

Tosin kaikki tämä kurjuus on saanut taas pienen kipinän sisälläni saada rakennettua oloista paremmat. Olen pohtinut nyt entistä enemmän sen pesityshäkin rakentamista. Itse olen rakentamisessa suoraansanottuna paska, mutta on muutamia ideoita. Ajattelin rakentaa pesityshäkin kaappiin, näin ei tarvitse huolehtia paljoa kehikosta, ainoastaan oviosuus. On suuret suunnitelmat jo päässä, nyt vaan tarvikkeet hommaamaan ja rakentamaan.

Tera ja Hiro pesii huoneen nurkassa nyt alituiseen ja aikasemmin niiden munista oli ainakin kaksi hedelmöittyneitä. Noiden pesimähinkua ei sitten saa rajotettua millään... Tahtoisin antaa niiden pesiä kun noin sitkeesti yrittävät, mutten voi antaa sen tapahtua ennen pesityshäkkiä ja tässä aion pitää pääni, ei poikasia ennen sitä riivattua häkkiä!

Kevennykseksi vielä kuva Lukesta!

surullisten sattumusten sarja

Eilen yöllä heräsin siihen mitä eniten pelkäsin  siitälähtien kun muutin ja annoin linnuille kokonaisen oman huoneen.

Linnuilla oli menossa paniikkilento pimeessä. Lintuhuoneessa on iltavalo juuri näiden tilanteiden takia, että linnut näkee mihin laskeutua ja ettei lentele päin seiniä.  Noh kuului kuitenkin kamala kolahdus ja sen jälkeä raskas tömähdys. Yritin olla menemättä, mutta yöunet oli jo menetetty. Menin siis tarkistamaan mikä se oli ja pahimmaksi pelokseni juuri tämä... Oda oli lentänyt päin seinää, murtanut niskan ja pudonnut kuolleena maahan...

Kokoyö meni sitten itkiessä. Nuorimmainen poikanenkin on niin huolestuttavasti jäljessä kehityksestä, epäilen nyt suuresti sen selvitymistä, varsinkin nyt kun Leslie on selvästi apaattisempi ja surullisempi se on yrittänyt etsiä puolisoaan... Olen avustusruokkinut poikasta sillä litkulla minkä avulla sain pelastettua C poikueen nestevajeisen poikasen. Ei se suurempia tuloksia ole tuottanut, veikkaan että sillä on kuvussa jotain häikkää jos ei imeydy... joten.... en oikeen tiedä mitä muuta odottaa, ihmettä i guess

Ei Oda kerennyt pitkään elämään, harmittaa niin suuresti että näin piti käydä... Onneksi toinen poikasista on jo iso ja uskon sen selviytymiseen, mutta ei sitä koskaan tiedä miten Leslie jaksaa.  Kuitenkin....  Oda on oikeastaan ensimmäinen mun luona kuollut "oma" lintu. Olen yhden linnun antanut uuteen kotiin missä se myöhemmin kuoli ja olen menettänyt poikasia, mitä yritän olla laskematta vielä muutenkaan omiksi linnuiksi... tää menetys tuntuu vaan niin suurelta ja.... vaikeelta...

Lepää rauhassa Oda

 

Puluvauvat kasvaa!

Päivitystä puluvauvoihin liittyen. Ja muihin juttuihin...

Nuoremi

Tera munii taas huoneen nurkkiin eikä sille kelpaa mikän, ei valonmäärä ja kuivakausi ja paikkojen estäminen jne.. ääähhh, huolestuttaa et  se ylikuluttais ittensä tosta vielä jos jatkaa. En oo kattonut onko niissä munissa mitään, mutta en varmaan viitsi edes luottaa omaan näkemykseen asiasta, pulutkin todisti että olin väärässä.  Tahtoisin antaa niiden pesiä kun ne on siitä niin innoissaan, ehkä se rauhottais muutenki, mutta pitäis ottaa se pieni pesityshäkki käyttöön enkä haluais sulloa niitä sinne. Mutten enää uskalla antaa niiden pesiä huoneessa koska viimeksi Mikasa kävi tappamassa poikaset. Tämän johdosta päätin ylipäätään tauolle koska se menetys oli liikaa.  Saa nähä...

Jiyuun sulkasato on kauheessa vaiheessa ja sen toisen siiven käsisulat on lähes kaikki katkennu (se istuu siiven päällä...) joten sen lento on nyt aika onnetonta. Voi kun sitä ei voi auttaa tossa... Miksi pitää istua siivenpäällä ja rikkoa ne sulat samalla. Niin väärin, että se joutuu kärsiä tästä koska joku joskus klipannut väärin ja vahingoittanut pysyvästi siipeä... Toivottavasti se nyt vaihtaisi ne rikkinäiset sulat uusiin.

Itsellänikään ei ole mennyt parhaiten. Sain tosin vakituisen työpaikan ja olen siitä onnellinen. Olen pohtinut myös muuttamista, haluaisin uuteen kotiin ja rakentaa ja virittää lintuhuoneen paljon paremmin mitä se nyt on.  Viimeviikon torstaina jouduin yöllä sairaalaan koska oli liian kovat kivut. Stressistä peräisin olevasta vaivasta. Tosi hauskaa.  Eilen oli syntymäpäivät, päivä oli ihan... prseestä. Mutta  onneksi sentään joku asia on hyvin...

Pulun poikaset! Ne on kasvanut niin paljon, ainakin se isompi on jo niin iso ja punnitessa painoi yli 300grammaa! noin kolmen neitokakadun verran!  Pieni on kehittynyt ihan erilailla kun toi vanhempi. Se on paljon hitaampi vaikka se varmasti siitä kasvaa. Ensikertalaisiksi emoiksi Leslie ja Oda on hoitanut työnsä todella hyvin.  Toivottavasti pienoinen saa vanhemman kiinni kasvussa vielä ja kumpikin kasvaa isoiksi terveiksi kyyhkyiksi. Näille tosin on sitten hakusessa uusi koti, en kahta enempää isoa kyyhkyä pidä.

paripäivää sitten

Pulunpoikasia

Siis i Swear to god mä tarkistin pulujen munat että oli hedelmöittymättömiä, niinku montakin kertaa katoin ja olin niin vakuuttunu.... Annoin niiden hautoa munia josko ne sitte kyllästyis kun turha niitä on ottaa pois ja rasittaa naarasta. Mutta yllättäen löysinki sitte niiden pesästä kaksi poikasta!

Mulla on sinänsä vähän jopa pahamieli tästä... Aion kuitenkin olla avoin koska en viitsi salata virheitä ja jotta muut voisi mahollisesti oppia tästäkin jotain. Mulla on vähän vastuuton olo, koska ensinnäkin en tehnyt näköjään tarpeeks hyvin työtäni ja tutkinut munia vaikka sitten jokaikinen päivä ettei niissä ole mitään. Ehkä peräti olis pitänyt keittää ne ihan 100% varmuuden vuoksi. Mutta luotin omaan näkemykseen kuitenkin liikaa. Sitten kiireisen viikonlopun aikana kerennyt käydä huoneen jokaista nurkkaa taas läpi ja katsoa missävaiheessa munat on. En edes kuvitellut että niistä nyt enää voisi mitään tulla mutta olin niin pahasti väärässä.  Kuitenkin, tänään kävin sitten tutkimassa kaiken taas huolella läpi ja vähän järkytyin että yllätyin että pulujen pesästä löytyikin poikasia! Kävin tutkimassa niitä läpi että ovatko kunnossa ja missävaiheessa kasvu on. Tosin en ole kerennyt perehtymään pulujen kasvatukseen vielä, lähinnä neitokakaduihin ja undulaatteihin. Omaan silmään poikaset näytti ihan terveiltä ja toisella oli jo silmätkin raollaan.   Tarkistelin netistä vähän ja kehtaisin sanoa, että nuorimmainen on kuoriutunut about 5.3 ja vanhempi taas 3.3. Pitää tutkia miten poikaset saisi myös rengastettua, umpirenkaalla nyt ei ainakaan enää kerkeä, mutta pakko ne jotenkin on merkitä... ainakin omasta mielestä rengastus on tärkein... 

 

Nyt parhaillani luen kaiken mahdollisen kyyhkysten poikasista ja yritän valmistautua siihen mitä voi tulla vastaan. Linnut kun niin sitkeästi tahtoivat lisääntyä ja siinä silti onnistuivat, kyllä näistä varmaan vahvoja potentiaalisia kyyhkyjä voi tulla.

Jokatapauksessa. Toivon nyt äärimmäisen paljon, että poikaset selviää, en tiedä miten kestäisin sen menetyksen nyt. Olen edelleen toipumassa vasta viimepoikueen menetyksestä...

 

 

Tässä kuvaa vanhemmasta poikasesta.

Undut uudet

Luke

Haha tajusin justiinsa, tosta viimepostauksen otsikosta -"ruusut yhteen ja parvenlisäystä" - että olisin pesittämässä nyt ruusuja. Jooei nyt kuitenkaan.  Linnut on viikon asuneet yhdessä ja todella hienosti niillä on mennyt, ei ole ongelmaa tullut.

Kävin eilen hakemassa undulaatit Annilta. Olin niin kauan odottanut pääseväni käymään siellä ja se oli sen arvoista. Upeimmat tilat mitä olen itse koskaan nähnyt ja niiin paljon lintuja oih <3 Sain haettua pienet turvallisesti kotiin. Sebastian parka oli saanut otsasta katkastua yhden sulkatupin ja vuotanut pikkusen, joten otsa oli vähän veressä :D... noh ei se onneksi haittaa menoa. Olin niin myöhään kotona, että jätin matkahäkin pimeeseen lintuhuoneeseen auki, että tirpat pääsee sieltä sitten aamulla kun lystäävät. Aamulla kun kurkin huoneeseen oli kumpikin päässyt ulos jo <3  Kävivät täällä munkin huoneen puolella ja sain muutaman (surkean) kuvan niistä, joten tässä on

Ruusut yhteen ja parvenlisäystä

Kiva mainita tästä joka kerta kun kirjotan, etten ole kirjottanut hetkeen, mutta johtuu siitä ettei ole mitään sanottavaa. Mitään erityisempää ei ole tapahtunut.  Poikasilla uusissa kodeissa on mennyt todella hyvin, olen edelleen niin ylpeä pienistä. Pesimistä hinkuu täällä Tera ja Hiro, Dex ja AJ ja pulut Leslie ja Oda ...  niin ja Armin joka tahtoisi lisääntyä äitinsä kanssa... Tera on muninut huoneen yhteen nurkkaan, Armin yrittää hautoa niitä välillä. Pulut munineet toiseen nurkkaan, tarkistin ne, niissä ei pitäisi olla mitään, joten annan niiden hautoa vielä kun jaksavat.

Sitten jännempää! Erwin ja Jiyuu ovat ottaneet jotenkin askeleen eteenpäin niiden suhteessa. Erwin tykkäsi roikkua Jiyuun häkin kaltereissa kun Jiyuu on siellä sisällä. Antoivat pusuja toisilleen kaltereiden läpi. Häkin ulkopuolella ei kuitenkaan läheisyyttä sallita. Lauantaina Jiyuu päätti muuttaa Erwinin häkkiin. Ihan itse se sinne meni eikä tullut pois. Territoriaalinen Erwin jonka olis luullut suuttuvan, otti asian niin nätisti. Nyt ne kaks asuvat siis samassa häkissä. Säästää tilaa ja antaa linnuille paremmat mahdolisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hienosti on sujunut tähän mennessä, siirsin sunnuntaina jo Jiyuun häkin parvekkeelle pois tieltä.

Sitten kauanaikaa sitten sovitut koirasundulaatit Annilta! Linnut tulee perjanaina näillä näkymin. Sovittiin jo silloin kun tyttöjä olin hankkimassa, että Annilta myöhemmin puolisot heille. Nyt viimein on hyvä tilaisuus ja erisukuiset poikaset. Kaikenlisäksi toinen niistä on oikea mysteerilapsi! Se on väriltään harmaa, vaikka sen ei pitäisi mitenkään genetiikan mukaan olla, ottaen huomioon vanhempien värit ja suvut! Testataan tulevassa pesityksessä joskus miten sen väri käyttäytyy.  Lintujen nimiksi päätettiin Luke ja Sebastian.

Mysteerilapsi Sebastian

Luke

Coo coo!

En ole taas hetkeen päivitellyt, mutta mainitsin varmaan aikasemmin ettei nyt hirveästi inspiroi. Olen päässyt hiljalleen yli tapahtuneesta.. Vaikka se e edelleen kummitteleekin mielessä, mutta en voi jäädä murehtimaan tätä lopuniäkseni.

Puluista tulikin enemmän mun juttu erinäisistä syistä. Päädyin seurailemaan miten niitä olisi tarjolla enempi, jos vaikka lisää timantteja voisi yrittää pesittää, mutta ei onnea. Kunnes vastaan tuli jotain muuta. Kaksi riikinkukkokyyhkyä, oli pakko hankkia nyt kun voi, oli hyvä sauma monelta kantilta.

Heräsin aamulla todella aikaseen että kerkeän bussiin. Ei pääse edes yhdellä vaan piti vaihtaa että pääsen määränpäähän. Pyhäpäivänä bussinketaleet ei kulje edes kunnolla. Kun pääsin sovittuun paikkaan perille ajoissa ja viimein pulut tuotiin ja odottelin bussia, kerkesi kulua n. 40 minuuttia tuolla -24 asteessa. Pulut ei tietenkään ollu läheskään niin pitkään.  Olin itse ihan jäässä, mutta pääsin perille hyvin ja pulut oli kunnossa. Odotin että lintuhuoneen valot syttyy niin voin päästää sinne.  

Pulut otti asian ihan hyvin, neitokakadut vähän järkyttyi, mutta alkoi hiljalleen tottumaan. Puluilla meni hetki totutella uuteen ympäristöön. Toinen selkeästi rohkeempi uskalsi jo tutkia paikkoja.

Se kokoero pienimmän kyyhkyn välillä ja suht ison riikinkukkokyyhkyn kanssa... huhhuh. Anghel kattoi niitä kahta tulokasta NIIN järkyttyneenä.

Linnut sai nimekseen Oda ja Leslie. Sukupuolista ei vielä ole varmuutta, mutta veikkaan Odaa koiraaksi ja Leslietä naaraaksi. Eivät ole sukua toisilleen, mikä ovat koiras ja naaras, voi olla että pääsee niitäkin pesittämään vielä joskus...

Leslie

Oda

kasvatustauolle

Varoitan jo etukäteen, tulee varmaan sekavaa tekstiä, mutta nyt ei pysty parempaan

Tein virheen. Luotin lintuihini, niinkuin aikasemminkin. Ajattelin ettei erillistä pesityshäkkiä tarvitse tälle parille. Koska muut eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet pöntöstä ja jättävät sen rauhaan. Joku vähänkään utelias saa kuitenkin häädöt Hirolta kauemmas.  Aikasemminkin onnistui ilman ongelmaa. Miksi nyt ei... Miksi nyt näin... Mitä siis tapahtui? Ollessani töissä, Mikasa oli uskaltautunut mennä pönttöön siinä välissä kun emot eivät olleet siellä. Antoi turpaa yhdelle poikaselle, 2 muuta oli selkeästi kuollut siihen ettei niillä ollut ravintoa kun emot eivät pääseet ruokkimaan. Nokkiinsa saanut lintu kuoli myös.  Eristin emot häkkiin pienenpään ja toivon nyt vain parasta että poikueen nuorin selviäisi. Tänään aamullakin se oli vielä elossa. Hyvin piene ehkä promillen mahdollisuus on että se selviää, mutta en oleta tältä pesitykseltä enään mitään.

En varsinaisesti voi tituleerata itseäni kasvattajaksi. Varsinkaan näin monen epäonnistumisen jälkeen. Olo on aivan hirveä. Miksi en toimut 100% varman päälle? Olisi pitänyt, en vain osannut olettaa näin käyvän. Päätin, etten pesitä (niitä harvoja kertoja mitä muutenkaan pesitän) lintuja enään. En ennenkuin saan rakennettua sen pesityshäkin. Meinaan nyt aviaariota lintuhuoneen sisälle. Meni siihen sitten kuukausi, puolvuotta tai peräti viisvuotta. En aio sitä ennen enään. Olen aivan musertunut. Hyvin pettynyt.  Työlläni olen ainoastaan tahtonut saada maailmaan terveitä hienoja lintuja, en sitä että joudun katsomaan vierestä kun ne kärsii omista mokistani johtuen.

Jokainen multa uuteen kotiin muuttanut lintu on aivan ihana ja täydellinen. Enkä tahtoisi millään koko kasvatusprojektiani heittää kaivoon. Tahdon yrittää, mutta en aio tehä sitä ennenkuin tilat on kohdillaan, ja kunhan olen palautunut taas tästä...

Overall. Myönnän, tein virheen ja nyt takiani menetin poikaset kun en ajatellut varman päälle. Enpähän tee tätäkään virhettä enään...

Päivittelen toki lintujen kuulumisia, mutta juuri nyt ei hirveästi inspiroi... tarvitsen aikaa surra tämän pois

EDIT. Syylliseksi tälle tapaturmalle osottautuikin Mikasa, undulaatti joka pesimähuuruissa uskaltautui pönttöön ja tappoi yhen poikasen vammoihin ja loput nälkään. En osannutkaan kuvitella että neitokaakduista kukaan tekisi niin, mutta en osannut ottaa huomioon undulaatteja...

4 - 2 = suru

En kerkeä tai edes pysty selittämään vielä mitä on tapahtunut. Mutta voi olla että voidaan unohtaa joulun poikaset... Nyt menen tästä itkemään Itseni uneen

4 poikasta!

Näyttäisi siltä, että kaikki neljä munaa kuoriutuivat. Ensimäisen ja viimeisen poikasen välinen kokoero on niin huomattava.  Nuorin on niiin pieni ja jää helposti muiden alle, mutta hyvin kaikki ovat näyttäneet jaksavan. Olen niin onnellinen että poikue on onnistunut ja toivonkin että kaikki selviävät. Pääsee loputkin vuoden 2015 renkaista käyttöön.  Pian onkin jo ensimmäisen rengastus.

Tera ja Hiro ovat niin hyvät huolehtivat vanhemmat. Hirolla tosin on ikävä tapa nyppiä poikasia, se tekee sen myös Teralle. Tera on nyt pidemmän aikaa ollut kalju niskasta, onneksi ei mitenkään huomattavasti paha. Ja poikasillekkin kasvaa sulat aina takaisin. Otin muutama päivä sitten kuvan pöntöstä poikasista kun emot olivat poissa.

Olen päättänyt suunnilleen kaikille poikasille mahdolliset nimet, mutta käytän niistä toistaiseksi vielä nimiä D1 D2 jne, etten vain kiinny liikaa mikäli jotain tapahtuu.

Pienen pieni ilmoitusluontoinen asia vielä, sain diagnoosiksi lukihäiriön/vaikeuden. Olen kauemmin pohtinut että mikä mättää ymmärryksessä tai päässä ylipäätään kun asiat eivät vaan toimi tai tee järkeä. Mutta pahiten se vaikuttaa mun kirjottamiseen. Kirjotan nopeemmin kun pysyn itse mukana. Sen takia tekstit saattavat vaikuttaa sekavilta ja olen pahoillani tästä. Yrittäkää ymmärtää.

Joulupoikasia?

Teralla ja Hirolla on tällähetkellä kaksi poikasta!  Juuri sopivasti kuoriutuivat näin joulun lähestyessä. Niinkuin viimevuonna. Toivotaan parasta nyt. Tahdon nyt purkautua ja myöntää virheen. Kun tulin eilen kotiin töistä, kävin ensitöikseni tarkistamassa linnut. Kauhukseni huomasin, että vesikuppi on pudotettu lattialle taas. Huomasin emoista että niillä oli kauhea jano, kumpikin kiipeili mussa kun yritin mennä hakee sitä juomakuppia ja täytin sen uudelleen ja kumpikin joi ihan kunnolla.  En osaa sanoa kauan ne on ollut ilman vettä, eilen illalla se oli paikoillaan vielä, joten luultavasti joskus aamusta/päivästä mennyt putoamaan.  Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti vaan toimi. Olisi pitänyt tajuta jo aikasemmin että pitää keksiä toinen tapa. Maahan en viitsi pistää kun se menee siellä heti likaiseksi. Olen jo yrittänyt.

Toivon ettei poikasille tai emoille käynyt sitten loppupeleissä pahemmin kun joutuivat janossa kestää ): On tästä aivan kamalan huono mieli. Päätin sitten tilata semmosen isomman vesiautomaatin joka kierrättää vettä että pysyy raikkaana  ja sen verran iso vehje ettei linnut sitä pudottele. Toivottavasti se  tulee pian koska toista kertaa en halua tätä nähdä tapahtuvan. Ihan mielettömän pahamieli tuli.

Eihän kukaan täydellinen ole, mutta ois ton voinu välttää kuitenkin...virheistä oppii, onneksi kukaan ei sentään janoon ole kuollut tai kuihtunut, joten ei ollut syytä paniikkiin.  Toivottavasti se uus automaatti auttaa tähän ongelmaan.

Viimeinen C poikueesta lähti viikko sitten uuteen kotiin. Sillä on ollut paljon totuttelua uuteen ympäristöön ja kotiin. Myös ero kavereista on ollut sille vähän raskaampaa joten sille päätettiin hankkia kaveri jo nyt, mikä on hienoa. Toivon että se kaverin myötä sitten vähän rentoutuu. Jaksamisia pienelle.

Ottakaa video tyhmästä Erwinistä loppuun

Jiyuu the reborn!

Jiyuu on nyt noin viikon verran asustanut täällä ja aivan huikeita tuloksia! Päästin sen tänään aamulla häkistä vapaaksi, se tuli ulos ja se lensi suoraan sänkyyn luokseni ja tuli hakemaan rapsutuksia! Uskomatonta. Lintu joka vapaanaollessaan arasti ihmisiä  muutenkin? Miten how? Siitä lähtien Jiyuu on nyt todella kiinnostunut kaikesta mitä puuhastelen. Se oli kiinnostunut tiskaamisesta ja tuli myös käymään kylppärissä ja  ties mitä.  Se on niin seurankipeä pirpelö. Se vielä vähän säpsyy jos lähestyy liian nopeasti mutta se on ymmärrettävää, pitää  lähestyä ihan rauhassa ja antaa sille tilaa kuitenkin. Se itse lähinnä tulee luokse hakemaan rapsutuksia eikä pahemmin arasta. Se pitää hirssistä yhtä paljon kuin Erwin. Tekee mitävaan sen eteen.  Opetin sille jo vilkutus tempun! Sain videomateriaaliakin aiheesta, mutta en ole saanut aikaseksi lisättyä mihinkään.  Erwinin kanssa siis tulevat toimeen niin, ettei ihan vierekkäin ole, mutta ei mitään tappelua tai mitään. Kumpikin väistää kumpaakin. Ihan hyvä näin alkuun. Uuden työn takia olen ollut vähän kiireisempi nyt ja linnut ovat saaneet totutella etten ole joka aamu paikalla päästämässä heti häkistä, mutta ihan hyvin ovat ilmeiesti asian ottaneet. Ei pahempia valituksia mitä nyt Erwiniltä alkuun kun sitä kiukutti niin paljon ja se huusi vapaaksi päästyään tavallista enemmän.

Kyllä, se on Jiyuu

Jiyuu on täällä

Jiyuun hakureissu oli ikimuistoinen ja hauska, kiitän edelleen suuresti ystävääni Emmaa kun pääsit ajamaan sen matkan ja Ereniä kun tulit mukaan. Haku onnistui ilman ongelmia, saatiin lintu helposti matkahäkkiin siirrettyä ja se pääsi hupun alle piiloon, oli niin myöhäkin että oli todella pimeää.

Kun oltiin kotona, saatiin kaikki rapsutella Jiyuuta ihan kunnolla. Sitten avasin matkahäkin luukun ja se kiipesi kädelle ja sain sen nätisti siirrettyä omaan häkkiinsä. Sitten rapsuteltiin kaikki sitä vähän lisää. Se ei ole mitenkään vieraskorea jos saa olla häkissä sisällä, kaikki saa heti rapsuttaa. Neiti on kanssa hyvin kiinnostunut ympäristöstä ja kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Se myös liittyy aina nauruun ja hysteria tarttuu siihen yhtälailla. Erwin on hyvin kiinnostunut ja olen niin helpottunut, ettei se osota
mitään agressiivisuuden merkkejä. Se kiipeilee Jiyuun häkin ympärillä. Jiyuu taasen vähän arastaa sitä ja menee häkin toiseen nurkkaan Erwinistä. Ehkä ne ajankanssa tottuvat toisiinsa, mutta ei ainakaan mitään kaltereidenvälistä nokkapokkaa.

Jiyuun äänet ovat jotain aivan liian ihanaa kuunneltavaa. Se höpisee paljon, sillä on niin kiltti vähän höntti ääni. Erwin ei paljoa puhu noin, se hokee vaan "mitämitä" ja "erwin".  Mutta voi että, kun toinen huusi vähän niin kumpikin innostui vähän kiljumaan... tästä mua taidettiin varottaakkin. Mutta pakko sanoa, ei näiden ääni vielä ole niin paha kun amatsonin.

Erwiniäkin sai muut rapsuttaa viikonlopun aikana, pitäisi muiden vaan enemmän uskaltaa antaa sille herkkuja ja yrittää rapsuttaa ettei se oikeasti kiinny niin lujaa muhun niinku se on vähän.  

Ainiin! vielä hienoja uutisia, löysin tänään Teran ja Hiron pöntöstä munan. En ole ihan varma onko se tänään vai eilen munittu, seuraavasta munasta näkee. Saadaan myös jännitellä tuleeko niistä mitään vai ei, toivotaan nyt kuitenkin parasta!