sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tutustumisia

Ensimäisenä päivänä Erwin oli jännittyneempi kun se laskettiin illalla häkkiin. Olen tarkkaillut Erwinin eleitä ja parhaani yrittänyt opetella ääniä ja jokaisen pienenkin sulan liikkeen merkitystä.  Erwin ei pelkää melkein mitään, uudet jännät asiat saavat töyhtön nousemaan pystyyn, mutta näitä tilanteita ei paljoa ole ollut. Olen ripustanut valjaat häkin ulkopuolelle ihan kaltereiden viereen, ettei linnun tarvitse niitä pelätä ja että tottuu tohon räikeeseen väriinkin. Eilen se nappas valjaat jo häkkiin sisälle ja nypläsi. Ei siis pelota ainakaan vielä, aikaahan tommosen opettelussa menee, mutta parempi näin ettei se sentään niitä pelkää. Erwin sai myös nätin vaaleanpunasen kantohäkin. Se on suht iso, on ainakin tilaa sitten joskus ehkä toisellakin linnulla siellä. Pinkki väri sopii hyvin sille...

Yritin tarjota siementä ja pähkinää ja hirssiä, hieman osoitti kiinnostusta hirssiin muttei ihan uskaltanut. Lähdin lauantaina Erenin kanssa katsomaan Lenniä ja Dominoa. Amatsoneja joita käyn ruokkimassa Keskiviikkona. Siellä sain samalla viestin, että Erwin on uskaltautunut varovasti syömään hirssiä kaltereiden lävitse. Saavuin sitten myöhemmin kotiin ja testasin ja kyllä se toimi! Se oppi todella nopeasti ja nyt se seuraa ympäri häkkiä hirssin perässä. Saan veden helposti vaihdettua koska linnun saa siirrettyä hirssin avulla parempaan paikkaan koska luukku on avattava että saan veden vaihdettua. Tuoreet ja pelletit on noissa ulosvedettävissä luukkukipoissa.

Hienoa, Erwin syö tuoreitakin nyt ja olen helpottunut että hirssi kelpaa herkuksi tälle. Pähkinöissä on enemmän rasvaa, joten helpompi on ruokkia vähän hirssiä koulutusherkkuna. Erwin osaa jo kerjätäkkin. Olen hyvin heikko jos lintu antaa ton ilmeen... pakko antaa edes yks haukku hirssiä, ei se ketään tapa.

Erwin on täysin rakastunut noihin pajupalloihin. Se jyrsi ensimmäisen alle päivässä. Pelkkä yksi pieni kepakko ja naru jäi jäljelle.  Annoin sille nyt toise. Kauankohan siinä tulee menemään ennenkuin sekin on palasina. Pitänee hankkia niitä lisää jo valmiiksi varastoon.

Erwinin ääneen tottuminen oli kanssa jännempi juttu. Jostainsyystä en koskaan säiky lintujen ääniä, mutta Erwinin tietynlainen huuto jopa vieläkin saattaa vähän yllättää. Ääni  ei ole kuitenkaan niin luja mitä odotin. En ole ennen livenä kuullut ruusukakadun ääntä, nähnyt vain kerran jos toisen. Mutta nyt siihen on alkanut tottumaan eikä ääni ollut läheskään niin paha mitä odotin. Ainakaan vielä...

2 kommenttia:

  1. {tullut ihan poikakultaan tuo tipu.. Seuraakohan vieläkin omenan perässä} - KA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAAHAHAHAHAHA WHAT THE HAY! ei saa jakaanäitsalaisuuksia *noloblush*

      Poista